Harvoin näen lehdissä juttuja jotka pysäyttävät ja pistävät minut ajattelemaan. Tämä päivä oli kuitenkin poikkeus. Tämän päivän ilta-sanomissa oli juttua poliisista joka raiskasi 16-vuotiaan tytön. Kyseinen poliisi oli merkkiään näyttäen tarjonnut yöpaikkaa sitä vailla olevalle 16-vuotiaalle karkulaistytölle. Poliisin asunnolle päästyään poliisi tarjosi tytölle nelosolutta, ja kun tyttö sammui, poliisi raiskasi hänet. Poliisillahan oli ikää 51 vuotta. Poliisi oli myös ottanut useita kuvia tytöstä kännykkäkamerallaan ja pistänyt ne koneelle. Ja kyseinen poliisihan selvisin kahdella vuodella EHDOLLISTA vankeutta !

Suomen seksuaalirikoslain mukaan silloin kun uhri on unessa tai liian humalaisena puolustautumaan raiskausta vastaan on kyseessä seksuaalinen hyväksikäyttö. Kuinka se muka muuttaa teon vakavuutta ? Raiskaus jättää usein fyysiset ja syvät henkiset arvet uhriin, ja uhri ei usein uskalla ilmiantaa tekijää, koska kokee vian olevan itsessään. Ko. poliisi varmasti tunsi suomen seksuaalirikoslain ja osasi käyttää sitä hyväkseen.

Kysymys kuuluukin kuinka moni uhri ei ole vielä ilmiantanut tekijää koska kyseessä on auktoriteetin omaava henkilö(opettaja, poliisi yms.) ? Nyt on tehtävä oikeasti jotain. Emme voi antaa raiskaajien päästä kuin koira veräjästä. Jos satuit lukemaan tämän blogi merkinnän ja omistat facebook-tilin, pyydän teitä liittymään ryhmään " RAISKAUKSILLE KOVEMMAT TUOMIOT!" olit sitten mies tai nainen. Näin ei voi jatkua

Everybody loves you in the end. On se kumma miten hyvä musiikki voi nostaa fiilikset mariaanien haudasta taivaisiin. Hyvä musiikki on ystävä, rakastaja, vihaaja, tuhoaja ja pelastaja. Mikä parasta, musiikki on aina olemassa kun sitä tarvitsee. Eri artistit ovat onnistuneet muuttamaan maailmaa, ja vaikka jotkut bändit/artistit ovat jääneet pieniksi, ovat he silt onnistuneet mullistamaan ainakin yhden ihmisen elämän.

Tämä toimiikin aasinsiltana asiaan joka on vaivannut jo pitkään pientä mieltäni, nimittäin Michael Jacksonin kuolema. MJ:n menetys järkytti varmasti monia miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa, mutta kuinkas on asian laita nyt, kun tapauksesta on melkein vuosi. Kuoleman aiheuttama mediakohu yltää varmasti prinsessa Dianan kuoleman luokkaan, mutta en ole viime aikoina juuri ollenkaan kuullut puhuttavan MJ:stä. Tuntuiko muistakin että mediat vain rahastivat Michaelilla ? Kuinkas olikaan asia vielä muutama vuosi sitten ?

Lehdistö ylpeästi maalaili Michael Jacksonia pedofiiliksi vielä oikeudenkäynnin aikaan, ja välistä tuntui kuin ainakin puolet maailmasta olisi ollut Michael Jacksonia vastaan. Myönnän että itsellänikin oli epäilykset MJ:n suhteen, mutta en ikinä tosissaan uskonut että Michael olisi kyennyt sellaiseen. Jotkut skeptikot voivat ehkä epäillä että miksi kirjoitan vasta nytten, kun Michaelin kuolemasta on jo kohta melkein vuosi. Haenko vain huomiota ? Noh, minusta juuri nyt on oikea aika koska kukaan ei TV.ssä/lehdissä/radiossa muistele Michael Jacksonia.  Jos olisin tehnyt tämän puoli vuotta sitten, silloinhan vasta olisin hakenut huomiota !

Usein kumminkin unohdamme ihmisten tekemät hyvät teot ja muistamme kaikken törkyn ja roskan mitä heistä on kirjoitettu. Michael Jackson muutti musiikillaan maailmaa, olihan hän erittäin lahjakas(mm. kirjoitti Bille Jeanin kun oli 14). En itse ollut paikalla kokemassa Thrillerin ilmestymistä, mutta uskon että sitä voinee verrata The Baseballsin strike! - levyn ilmestymiseen x 1000. Tai näin olen ainakin kuullut vanhemmilta ihmisiltä. Itsekin löysin Michael Jacksonin vasta myöhemmällä iällä, mutta silti arvostan häntä muusikkona suuresti.  Voin melkein lyödä vetoa että kun Michael Jacksonin kuolemasta tulee vuosi täyteen, lehdet ovat juttuja täynnä MJ:stä, eihän tämä mitään uutta olisi. Itse kumminkin muistelen Michaelia pienesti aika ajoin, kuin että säästäisin kaiken yhdelle päivälle. Kaikki eivät tietenkään jaksa muistella henkilöitä ympäri vuoden, ja on varmasti niitäkin keiden sydämissä MJ säilyy aina. Kaikki surevat eri tavalla tai eivöt sure ollenkaan. Ja hyvä niin koska jos haluaa suureksi ihmiseksi, on pakko herättää ihastuksen lisäksi vihaa. That's the way the cookie crumbles.

 

when you're alive, they won't care what you said

what you deserve and all the blood you bled

Tuntuuko teistä ikinä siltä et niskassa piinais paha karma tai muuten vaan joku ylempi voima mikä on valmis kusemaan teitä silmään jokaisessa mahdollisessa käänteessä ? Allekirjoittaneella on ollu sellanen fiilis koko vitun viikon ! Tämäkään päivä ei ole poikkeus. Ensiksi kerrankin ku olis ollu nälkä kouluruokailun aikaan ja ois ollu hyvää ruokaa, nii ruokakuljetus oli 15 vitun minuuttia myöhässä ja ruokasalissa saatananmoinen tungos kun abit kakkoset yrittää tunkee samaan aikaan sinne. Toiseksi ruotsin aine joka ois pitäny tänään palauttaa ja jota en ollut tehnyt(tv. tuleva ylioppilas) ei suostunut tulostumaan. Eihän siinä mitään, käytin siihen vaan koko ruotsin tunnin. A hour well spent. Ja viimeiseksi mut ei vähäisemmäks, ei ole vieläkään tullut crazy factorylta viestiä siitä et lähetys ois lähetetty, siin oli viikko aikaa maksaa ja koska siirsin rahat ihanalle nordean tilille, siinä menee joku 2-3 päivää ennenku  ne rahat on siel nordealla. Lähetin ne maanantai-iltana ja lähetys vanhenee sunnuntaina. Siispä jos ne ei oo crazy factorylla sunnuntaihin mennessä, menetän vittu 35 e turhaan.

   Sitten vähän kepeämpiin aiheisiin. Oonko muka maailman ainut ihminen ketä ei kiinnosta karvasen rotan perseen vertaa joku Martina "salarakas" Aitolehti ja Esko "maailman rumin hunk" Eerikäinen ?!? Kun luulin jo että aivoni eivät olisi kyllästyneet tästä koko suomea vaivaavasta epidemiasta nimeltä Big Brother, nii eikös vittu Martina ja Esko: vauvakuumetta pamahda ruutuun. Viimeisin asia mitä kaipaan uuvuttavan koulupäivän jälkeen on se, että Martina ja Esko huutavat mm. toisilleen, kuvaajille, sairaalan henkilökunnalle ja muille millä on kaksi jalkaa ja suu. Nyt varmasti herää mieleen kysymys että miksi tiedän tämän jos en itse katso kyseistä sarjaa(mikä tekisi minusta tekopyhän) ? Ja syyhän on että niitä mainoksia tulee miljoona JOKA VITUN MAINOSKATKOLLA ! Seriously Jesus fuck. Mutta eiköhän tää jo riittänyt tästä vuodatuksesta. Voisin yrittää saada jotain aikaiseksi elämälläni ja palata epätoivoiseen taisteluun tulostimen kanssa, jotta saisin sen ruotsin esseen tulostettua.

It's hard to be vain in a world that ain't easy

Sitähän sitä yleensä jokainen sinkku miettii. Tai ainakin olettaisin näin pienessä mielessäni. Itse en ole viimeaikoina tosin moista turhuutta miettinyt, aivan kuin vasta viime päivinä. Is it really true ? Can I fall in love? Olen nimittäin saanu yleisesti ottaen aika rojaalisti turpaan sillä saralla, mutta ne on menneessä. Niin mitkä kivuliaat muistot ?

Onhan niitä yks tai kaks, mut niistäkin on päästy yli aika nopeasti(1½ vuotta). Mutta en aloittanut tätä blogia valittaakseni surkuhupaisista ihmissotkuistani(vaikka ne varmasti olisivat hauskaa kuunneltavaa).  Keskityn mieluummin asioihin joita mietin/olen miettinyt, mutta älkää huoliko! Ei ne ole ihmistä suurempia asioita(mittaahan minulla on valtavat 164cm).

Jostain syystä kiinnitin huomioni tänään erityisen tarkasti voiceen, kun sieltä tuli yhden salkkari-käsikirjoittajan haastis jossa se kerto kirjastaan joka kertoo itsensä tunnustelusta(ja ei, nyt EN tarkoita tissien tunnustelua tai taskubiljardin pelaamista). Siinä oli kyse siitä, et pitäs joka päivä pysähtyä miettimään miltä itestään tuntuu. Ei varmasti moni nuorista tee sitä. Se olis varmaan hyvä idea nii ehkä vähän osais rauhottua tän kiireisen arjen keskellä. Vois ruveta ehkä ite harrastaa kans sitä. Monilla on kuitenkin liian kiire miettii elämää suurempia asioita.

"Tarvittiin bändille suurempi nimi ku Reckless Life. Sit ruvettiin miettii et mikä on suurempaa ku elämä. Rakkaus!" Näin lausui eräs herra Olli Kosunen yhtyeestä nimeltä Reckless Love. Mut Olli osu enemmän oikeeseen ku arvaskaa. Ihimisille asetetaan niin kovat paineet(mutta ei välttämättä tahallisesti) rakastumisesta,ulkonäöstä, seurustelusta ja seksistä, että emme välttämättä edes kerkeä elää. Mitä siis tässä tilanteessa voisi tehdä? Kukaan ei saisi seurustella tai harrastaa seksiä? Sehän ois vitun naurettavaa ! Mutta jokainen voi tehdä jotain. Voimme oppia hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme niin elämä on huomattavasti helpompaa. Tällä ajatuksella olen kestänyt kaikki ihmissuhdekolhut ja saanut lisää itseluottamusta. Suosittelen siis vahvasti. Mutta eiköhän se oo jo aika lopettaa. Päätän tän eka(tittididiii!) blogin Reckless Love quoteen(jos joku ei vielä ole tajunnut niin Reckless Love on ehdoton lempibändini ! ): Free, the feeling of great relief, when I hear the sound of my wheels, I've set myself free back on the streets.